Mistä puhutaan, kun puhutaan leikistä? 19.11.2024
Leikki eläköön – webinaari käynnistyi 19.11.2024, jolloin pohdinnan alla oli se, mistä todella puhutaan, kun puhutaan leikistä? Webinaarisarjan fasilitoijana toimii ReunamoEdun Leena Lahtinen, Hannelandian Hanne Nyman sekä kirjailija Annele Wiman. Puheenvuorot saatiin ensimmäisessä webinaarissa kuulla Jonna Kankaalta sekä Jyrki Reunamolta.
Webinaarisarja jatkuu pian ja mukaan mahtuu vielä! Lisäsimme webinaariin vielä muutaman lisäpaikan, jotta leikin ilosanoma leviäisi mahdollisimman laajalle. Ilmoittaudu täältä mukaan! Ensimmäisen webinaarin koosteen voit lukea alta.
Webinaari aloitettiin haaveilemalla…
Astut sisään päiväkotiin, jossa tuettu leikki on vahva osa toimintakulttuuria. Mitä näet, Annele Wiman?
Wimanin mukaan unelmien päiväkodissa ja varhaiskasvatuksessa aikuinen on vahvasti lasten leikeissä mukana, niitä yhdessä rakentaen. Lisäksi leikkiä kannattaa ujuttaa esimerkiksi useasti toistuviin siirtymätilanteisiin. Pukeutua ulos voi esimerkiksi leikkien avaruusalukseen menoa. Tällöin tietysti tarkkaa on, että lenksut ja kypärämyssyt ovat tarkoituksenmukaisesti paikallaan. Wiman myös muistuttaa, että varhaiskasvatuksen laatu ei perustu vain tietojen ja taitojen sekä runsaiden virikkeiden määrään, vaan nimenomaisesti aikuisen tukemaan leikkiin.
Astut sisään päiväkotiin, jossa vapaa leikki on vahva osa toimintakulttuuria. Mitä näet, Hanne Nyman?
Nyman näkee leikkiympäristöllä suuren merkityksen. Onko vapaalla leikillä todella ympäristö, joka houkuttelee ja motivoi leikkijöitä. On eri asia leikkiä esimerkiksi leikkikodissa, joka on todella valmisteltu leikkimiseen, rikkaiden materiaaleja ja välineistöä hyödyntämällä. Lisäksi Nyman näkee keskeytymätöntä leikkiä, jossa aikuinen on mukana. Nyman näkee leikin työtehtävänä ja haaveillessaan kertoi tapaavansa työssä kollegoja, jotka myös suhtautuvat leikkiin työtehtävänä ovat siihen sitoutuneet.
Mistä puhutaan, kun puhutaan leikistä?
AIheen äärelle meidät johdattelivat herätelleen ja herkistäenkin KT Jyrki Reunamo ja KT Jonna Kangas. Jyrki on Kehittävä Palaute -tutkimusmenetelmän tutkimusjohtaja, jonka uranuurtava työ varhaiskasvatuksen tutkimuksessa on jo vuosia avannut merkittävällä tavalla ainutlaatuista näkökulmaa varhaiskasvatukseen lasten kokemusten valossa. KT dosentti Jonna Kangas leikkii usein työkseen. Hän työskentelee vanhempana yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa ja on ansioitunut erityisesti leikin ja lasten osallisuuden tutkimuksessa.
”Leikki on asenne. Leikki on tapa asennoitua katsomaan ympäristöä. Leikki on tapa olla vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Leikki on ennen kaikkea pedagogiikkaa”, kiteytti Jonna Kangas puheenvuoron alkuun aihetta tyhjentävästi. Varhaiskasvatuksessa me opetamme ja kasvatamme lapsia. Toiminnassa voi olla ja onkin usein vaikkapa matemaattisia, kielellisiä taikka kädentaitojen sisältöjä, mutta lapsi on aina leikin maailmassa. Jos haluamme asennoitua niin, että pystyn oppimaan uusia tapoja tehdä pedagogiikkaa, silloin lähdemme itseasiassa käyttämään leikkiä.
Mitä leikkiessä sitten opitaan?
Vertaisryhmässä lapsi kehittää laajemmin sosiaalista ja emotionaalista ymmärrystä, hallinnan tunnetta sekä oppii yhdessä toisten kanssa. Lasten aivot kypsyvät leikissä. Lapset testaavat käytännössä kaikkea, mitä peilaavat ympäristöstä. (Köngäs, 2019) Aikuisten ohjaamassa leikissä kehittyminen ja oppiminen on nopeampaa. Lapsi saa koulutetulta henkilöstöltä mahdollisuutta suunnata leikkitoimintaa sellaisiin suuntiin, joka hyödyttää niin lasta kuin koko ryhmää. Voimme pitää vaikkapa tunnesäätelystä ”oppituokioita” ja katsella kuvakortteja eri tunteista, mutta ei opittuoikein siirry lapsen toimintaan ilman leikkiä, pohti Kangas.
Jyrki Reunamo tarkastelee leikkiä Kehittävä Palaute- tutkimusmenetelmän mukaisesti. Kehittävä Palaute -menetelmällä monessa kunnassa toteutetaan varhaiskasvatuksen laadun arviointia ja toiminnan keskiössä on lapsihavainnointi eli observointi. Jyrki tarkastelee leikkiä kolmen kategorian kautta: ohjattu leikki, tuettu leikki ja vapaa leikki.
Reunamon mukaan Suomessa on kovin vähän ohjattua leikkiä ja sitä saisi olla enemmän. Ohjattu leikki on yhteistä leikkiä, jossa aikuisella on ennalta määritelty tavoite, jonka suuntaisesti hän leikkiä vie eteenpäin. Erityisesti sääntöleikit sekä fyysiset leikit korostuvat ohjatussa toiminnassa näyttäytyvistä leikeistä. Oppimisen näkökulmasta leikkien merkitys on suurta. Kehittävä Palaute -menetelmän mukaan lapsen toimintaan sitoutuminen kuvaa sitä, kuinka syvästi lapset prosessoivat käsillä olevaa toimintaa eli milloin heidän oppimisprosessinsa ja -potentiaalinsa ovat tehokkaimmillaan. Esimerkiksi fyysinen leikki on erinomainen tapa sitouttaa lapset. Sääntöleikit ovat mahtava tapa erilaisten lainalaisuuksien käsittelyä erilaisissa konteksteissa. Reunamo nostaa esille, sen, että olisi tärkeää ohjata esineleikkiä, koska se on suomessa laadultaan vaisua. Kaiken kaikkiaan sitoutuminen eli oppimisen kannalta optimaalinen luova ja energinen prosessointi on kaikissa leikin muodoissa vahvempaa kuin ohjatussa toiminnassa keskimäärin.
Tuettu leikki Reunamon mukaan on leikkiä, jossa leikkiä rakennetaan yhdessä lapsen kanssa. Tuetun leikin osuus varhaiskasvatuspäivän toiminnasta on kaikkein vähäisin, vain noin 25 minuuttia päivässä. Tuetussa leikissä lähikehityksen vyöhyke on syvin verrattuna kaikkeen muuhun toimintaa. Oppimisen kannalta tuettu leikki on kaikkein eniten lapsia sitouttavaa. Tuetussa leikissä leikitään tyypillisesti eniten esine- ja roolileikkejä, kun taas esimerkiksi fyysisiä leikkejä leikitään tuetusti aikuisen kanssa vain harvoin.
Kehittävä Palaute -aineiston mukaan vapaata leikkiä on varhaiskasvatuspäivän aikana runsaasti. Vapaassa leikissä lapset vievät itse leikkiä eteenpäin ilman aikuisen vaikutusta. Lapset siis leikkivät itse yksinään tai kavereiden kanssa, mutta aikuinen ei leikkiprosessiin aktiivisesti osallistu tai sitä tue. Leikkejä pohjoismaissa tapahtuu runsaasti myös ulkona, jossa fyysiset leikit, jossa liike itsessään on toiminnan ja leikin keskiössä. Lasten keskinäistä leikkiä on runsaasti, mutta onko siinä aineksia oppimiselle? Oppimisen kannalta rooli- ja sääntöleikit ovat vapaassa lasten keskinäisessä leikissä edellytyksiltään rikkaimpia.
Arjessa leikki unohtuu?
Varmasti kaikki allekirjoitamme Vasuun kirjatun ajatuksen, että leikki on tärkeää ja keskeistä toimintaa varhaiskasvatuksessa, mutta miten ajatus todella mahtuu arkeemme? Annammeko itsellemme luvan leikkiin vaikkapa ruokapöydässä, kysymällä leikillisesti montako lihapullaa supersankarin masuun mahtuu? Vai sanommeko hys, nyt keskitytään syömiseen. Leikillinen aikuisen suhtautuminen on lapselle tarjouma, että aikuisena hyväksyn leikin ja olen iloinen että leikitte. On helpompi sanoa, että nyt keskitymme syömiseen ja sitten vessahommiin. Toisaalta, jos keskitymme vain näihini, emme annakaan mielessämme tilaa leikille, leikillisyydelle ja tavalle nähdä maailmaa mielikuvituksellisesti.
Inklusiivisen leikin elementit -avaimet yhteiseen leikkiin
Kaikkea emme voi kehittää kerralla. Voimme myös keskittyä tietoisesti yhteen asiaan kerrallaan, jolloin asiat tutkitusti todennäköisemmin muuttuvat ja kehittyvät. Hoksauttamisen näkökulmasta webinaarissa tutkittiin inklusiivisen leikin elementtejä, avaimia yhteiseen leikkiin, joista erityisesti pohdimme leikkisää kieltä, pitkäkestoista leikkiä sekä ei-sanallista leikkiä. Leikissä kieli on keskeisessä asemassa ja esimerkiksi roolileikissä kieltä tarvitaan vahvasti jo roolien jako- ja leikin aloittamisen tilanteessa. Jos lapset leikkivät pääasiassa itse, vailla aikuista, on todennäköistä että lapsi joka ei kielessä ole vielä vahvoilla, jää herkästi hierarkiassa alemmas tai jopa ulos leikistä ennen kuin leikki edes alkaa..
Pohdimme yhdessä muutamia kysymyksiä chatin kautta. Voit pohtia niitä itse tai tiimisi tai yksikkösi kanssa:
Miten leikit ja leikittelet sanoilla työssäsi?
Annele Wiman nosti esille esimerkiksi ”Missä asuu talonpoika?” -leikin. Sanooko sana talonpoika nykylapsille enää mitään? Voisikin mennä lapsen mieleen ja löytää sellaisia sanoja, jotka yhdistyvät lasten maailmaan, vaikkapa ”Missä asuu lääkäri, leijona tai prinsessa?”
Milloin leikki on saattanut jatkunut pidempään kuin suunniteltiin? Vaikkapa tilanne, jossa lapset saivatkin tulla sankarin roolissa ruokapöytään..
Hanne Nyman kertoo ryhmästä, jossa muovailuvahat vietiin kotileikkiin. Niistä syntyi pullia ja ruokia. Ilahduttavasti henkilöstö suhtautui tähän itsekin oppien, eipä ollut tullut mieleen, että muovailuvahat voisi todella viedä kotileikkiin. Toisena esimerkkinä eskarilaiset, joista toisinaan voidaan ajatella etteivät eskarit enää juuri leiki. Eskariryhmässä oltiin panostettu leikkikotiin ja ryhmän yhteinen leikki voi hyvin. Leikkiä keskeytti kouluyhteistyö-tunti, johon eräskin poika ei kokenut kahvikutsuleikkien lomasta löytyvän aikaa. Mitäpä olisikaan tapahtunut, jos koululuokka olisikin kutsuttu leikkiin mukaan yhteisen tunnin sijasta…
Miten viimeksi olet leikkinyt sanattomasti?
Lopuksi:
Leikki ei koskaan ole pedagogiikasta vapaata, vaikka puhummekin joissakin yhteyksissä vapaasta leikistä, Kangas kiteyttää loppuun. Ryhmän reunaehdot ja säännöt määrittävät leikkiä ja lasten keskinäisen leikin aikana erityisesti ryhmän sanattomat säännöt näkyvät. Reunamon mukaan lasten keskinäinen vapaa leikki onkin taitavien lasten kenttä, taitamattomat lapset jäävät vapaassa leikissä tyhjän päälle ja putoavat merkityksettömään toimintaan, sillä heillä ei välttämättä ole välineitä viedä leikkiä eteenpäin tai liittyä siihen. Aikuisen tukea siis tarvitaan leikkiin. Wiman toteaakin että vaikka leikkiä on runsaasti, tärkeää aikuisena on tietää mitä leikeissä todella tapahtuu ja kuka tipahtaa leikistä? Reunamon mukaan erityisesti ulkona tämä riski on suuri lapsille, joilla ei ole keinoja liittyä leikkiin.
Jatketaan leikin äärellä seuraavan kerran jo 12.12.2024! Leikki lapsen kehityksen ja kasvatusvuorovaikutuksen näkökulmasta -aiheen äärelle meidän johdattelevat Mirjam Kalland ja Silja Martikainen.
