Leikki lapsen kehityksen ja kasvatusvuorovaikutuksen näkökulmasta, 12.12.2024
Saimme joulukuun webinaarikerralla nauttia prof. Mirjam Kallandin sekä tutkijatohtori Silja Martikaisen puheenvuoroista, joissa syvennyttiin leikkiin lapsen kehityksen ja kasvatusvuorovaikutuksen näkökulmasta. Olimme leikin kehitysaskeleiden polulla ja syvennyimme kasvatusvuorovaikutuksessa erityisesti mentalisaatioon ja tarinalliseen leikkiin.
Aloitimme aiheeseen orientoitumisen jälleen yhdessä Leikki eläköön -webinaarisarjan järjestäjien Annele Wimanin ja Hanne Nymanin kanssa haaveillen.
Astut sisään päiväkotiin, jossa kavereiden kesken yhteinen leikki sujuu. Mitä on mahtanut tapahtua ennen tätä, Annele Wiman?
Wimanin mukaan aihe on laaja ja leikki aiheena kiinnostava. Ensinnäkin lasten mielestä hyvä leikki on hyvä silloin kun on hauskaa, nauru raikaa ja kaikki pääsevät siihen aidosti osalliseksi. Erityisen tärkeää on muistaa, että hyvä leikki ei tarkoita riidatonta leikkiä. Päinvastoin, ristiriidat ja solmukohdat ovat juuri niitä tärkeitä paikkoja, joissa lapset oppivat tunne- ja vuorovaikutustaitoja, sosioemotionaalisia taitoja leikin lomassa. Hyvin merkityksellistä on aikuisen riittävän vahva leikin tuen ja kanssasäätely. Aikuisten on tärkeää ymmärtää, että kanssasäätely on tärkeä ammatillinen työtehtävä. Elämän solmukohtia tulisi saada harjoitella jo lapsuudessa leikin avulla.
Astut sisään päiväkotiin, jossa leikki on pitkäkestoista ja kehittyvää. Mikä voisi olla johtanut tähän, Hanne Nyman?
Nyman täydentää vielä Wimanin puheenvuoroa aikuisen roolista: aikuisten tulee ymmärtää leikki työtehtävästä käsin, silloin se koskettaa jokaista päiväkodissa työskentelevää aikuista.
Sitten itse kysymykseen: lapset ovat saaneet monipuolisesti kokemuksia ympäristöstä, sillä ilman niitä on vaikeaa leikkiä. Esimerkiksi medialeikissä tämä tulee esille, sillä jokaisella lapsella ei ole samanlaista kokemuspintaa medioiden tuottamista kokemuksista. Sen sijaan yhteisesti jaetuista tarinoista ja elämyksistä voi hyvin nousta teemoja yhteisen leikin rakentumiseksi.
Muu varhaiskasvatuksen laadukas toiminta ja pedagogiikka rikastuttaa leikkiä ja leikin tapahtumia. Toiminnassa tulee olla leikkiä sekä muuta toimintaa, ne risteävät arjen toiminnassa. Lisäksi opettajat suunnittelemat arjen aikarakenteet tukevat ja mahdollistavat myös pitkäkestoisen leikin. Lisäksi olisi hyvä löytyä rakennettuja leikkiympäristöjä, jotka motivoivat lasta leikkiin ja samalla mallintaa sitä, miten leikkitilassa voi leikkiä. Aikuisen tuki myös Nymanin mukaan leikeissä ja kanssasäätelijänä on aivan keskeinen asia pitkäkestoisen ja kehittyvän leikin toteutumisessa.
Leikki ja lapsen sosioemotionaalinen kehitys (Silja Martikainen)
Leikki pakenee määritelmiä
Leikillä ei ole selkeää määritelmää, vaikka kaikilla on jonkinlainen kokemus leikistä. Leikki on mielentila, tunne ja usein jaettu kokemus. Leikki on joustavaa, usein esineet ja asiat voivat saada leikissä uusia merkityksiä. Ensisijaisesti leikki on usein hauskaa. Leikki ja lapsen sosioemotionaalinen kehitys kulkevat käsi kädessä ja tukevat toisiaan.
Leikki ja lapsen sosioemotionaalinen kehitys
Sosioemotionaalisella kehityksellä tarkoitetaan laaja-alaista kehityksen osa-aluetta, jolla on yhteyksiä hyvinvointiin ja oppimisen valmiuksiin pitkällä aikavälillä. Siihen sisältyy empatia, eli kyky asettua toisen asemaan ja ymmärtää toisten ajatuksia ja tunteita; psyykkinen hyvinvointi, kyky säädellä tunteita ja erilaiset vuorovaikutustaidot.
Leikki ja sosioemotionaalinen kehitys kulkevat käsi kädessä varhaislapsuudesta alkaen. Jo vastasyntyneet ovat virittäytyneitä vuorovaikutukseen. Huomion ja tunnetilojen jakaminen toisten kanssa tapahtuu usein leikin välityksellä vahvistaen kehittyviä vuorovaikutustaitoja ja sosiaalista ymmärrystä toisista ihmisistä. Ensimmäisen ikävuoden aikana vahvistuu jaettu tarkkaavuus, eli leikin aikana toisen ihmisen ohessa lapsen huomio kiinnittyy esimerkiksi esineeseen: yhdessä vieriteltyyn palloon tai lapsen ja aikuisen välillä liikuteltavaan leikkiautoon. Leikki ja jaettu tarkkaavuus onkin hyvin tärkeä ilmiö sekä leikin, että sosiaalisen ymmärryksen kehitykselle. Tällaisissa tilanteissa voidaan nimittäin jakaa mielen malleja: ”ahaa, toinen ihminen on kiinnostunut samasta asiasta kuin minä ja myös minusta! Todennäköisesti hänen mielessään tapahtuu jotain samaa, kuin minun mielessäni.” Yhteisten mielikuvien jakaminen onkin yhteisen leikin perustana.
Leikin kehitysaskeleet kulkevat esineleikistä kohti leikkivälineiden symbolista käyttöä, jossa lelut symboloivat tosielämän asioita. Leikki muuntuu yhä sosiaalisemmaksi ja saavuttaa yhä moninaisempia mielikuvia lapsen kehittyessä. Mielikuvitusleikit saavuttavat huippunsa tyypillisesti noin 4-5-vuotiailla lapsilla.
Mielikuvitusleikit avaavat portin yhdessä kuvittelulle
Mielikuvitusleikit vaativat lapselta kykyä antaa esineille ja asioille uusia merkityksiä leikin maailmassa ja jakaa näitä merkityksiä toisten kanssa. Yhteiset mielikuvamaailmat auttavat ymmärtämään, että toisten ihmisten mielissä tapahtuu samanlaisia asioita, kuin omassa mielessä. Pystytäänkin siis luomaan yhdessä jotain uutta, joka ulottuu arjen todellisuuden ja arjen rajoitusten ulkopuolelle. Leikissä voidaan harjoitella asettumaan toisen asemaan ja näin harjoitella esimerkiksi empatiakykyä. Sosiaalisen vuorovaikutuksen harjoittelu on leikin keskiössä.
Mitä tutkimus kertoo leikistä ja lapsen sosioemotionaalisesta kehityksestä?
Otteita viimeaikaisista tutkimuksista:
- Musiikkileikki ja samantahtisuus vahvistaa prososiaalisuutta (Cirelli et al., 2014; Kirschner & Tomasello, 2010)
- Tunnetilojen näytteleminen vahvistaa itsesäätelyä (Goldstein & Lerner, 2018)
- Tuore leikkiä ja sosioemotionaalista kehitystä kartoittanut meta-analyysi (Smits-van der Nat el al, 2024) osoittaa, että mielikuvitusleikki on yhteydessä lapsen sosiaaliseen kompetenssiin eli sosiaaliseen ymmärrykseen, ongelmanratkaisuun, omien tunteiden säätelyyn, kommunikaatiotaitoihin ja empatiaan ja että mitä nuorempi lapsi, sitä tärkeämpi leikin rooli on lapsen sosioemotionaaliselle kehitykselle. Ohessa osoitettiin, että leikin laatu oli tärkeämpää kuin määrä ja että sosiaalinen leikki oli vaikuttavampaa, kuin leikkiminen yksin.
Yhteenvetona..
- Leikki on meille ihmisille lajityypillistä käyttäytymistä
- Mielikuvitusleikki mahdollistaa näkökulmien jakamisen ja toisten asemaan asettumisen
- Leikki on yhteydessä sosioemotionaaliseen kehitykseen ja vaikuttaa vahvistavan sitä
- Leikillä ei tarvitse olla päämäärää: se on tärkeää itsensä vuoksi!
SAGA – lasten sosioemotionaalisen ja kielellisen kehityksen tukeminen varhaiskasvatuksessa (Mirjam Kalland)
SAGA- hankkeen taustalla oli noussut huoli lasten psykiatrisiin tutkimuksiin tehtyjen lähetteiden runsaasta kasvusta. Hyvinkin pienillä lapsilla oli todettu haasteita sosioemotionaalisen kehityksessä. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on merkityksellinen paikka ja mahdollisuus tarttua lasten hyvinvoinnin edistämiseen ja todettiinkin, että tarvitaan helposti haltuun otettavia menetelmiä ja haluttiin kehittää malli, joka sopii varhaiskasvatuksen maailmaan. Teoreettisena taustana SAGA-mallissa on mentalisaatio, jonka keskiössä on aikuisen aito kiinnostus lapsen mielen sisäisestä toiminnasta; mitä ajatuksia ja tunteita lapsen käyttäytymisen takana onkaan? Korkea mentalisaatiokyky on myönteisesti yhteydessä hoivan sekä vuorovaikutuksen laatuun sekä lapsen turvalliseen kiinnittymiseen. Aikuisen heikko mentalisaatiokyky taas on yhteydessä lapsen heikompaan tunteiden säätelyyn ja erilaisiin käyttäytymisen häiriöihin.
Leikkimällä olevansa joku muu, voi lapsi löytää myös itsensä
Kallandin mukaan leikin olemusta ei voi vangita yhteen lauseeseen tai käsitteeseen. Lasten leikki liittyy ”as if” -maailmaan. Esimerkiksi kotileikissä lapsi saattaa tarjoilla ”ikään kuin” kahvia sanoen ”tässä kupissa on kahvia”, vaikka todellisuudessa hörpätään ilmaa. Leikki liittyy myös erillisyyden kehitykseen, sillä leikkimällä olevansa joku muu, voi lapsi löytää myös itsensä. Leikki liittyy sisäiseen ja ulkoiseen todellisuuden sekä näiden rajapintojen tutkimiseen. Mikä on leikisti? Mikä taas on oikeasti? Samalla luodaan suhdetta ympäröivään maailmaan.
Kalland nostaa esille piiloleikin, jonka merkitys on suuri ja sen voima piilee löytymisen ilossa. Suuri kysymys onkin: pysynkö toisen mielessä? Pysyykö toinen mielessäni? On siis lopulta kysymys erosta ja jälleennäkemisestä, elämästä ja kuolemasta, surusta ja siitä toipumisesta. Yhdessä jaettu todellisuus ja mielikuvitus on merkityksellistä. Mielikuvituksen avulla voidaan pehmentää maailmaa ja edistää mielenterveyttä, onhan mielikuvitus mielen sisäistä leikkiä. Leikki auttaa selviytymään ja antaa tilaa uusille unelmille. Jo pienet lapset pystyvät kuvitteluleikkeihin, jotka sisältävätkin monta elementtiä: muun muassa matkimista, roolileikkiä, moraalia. Samalla lapsi oppii korjaamaan todellisuutta ja hahmottamaan leikisti-oikeasti rajapintoja. Esimerkiksi mörköleikissä lapsen todellisesti pelästyessään leikki loppuu. Se mikä alkaa leikkinä, voi siis jatkua todellisena. Toisaalta taas se mikä alkaa todellisena, voi myös jatkua leikkinä. Näin voidaan esimerkiksi joskus leikkiä, miten lapsi voisi toimia ollessaan kovin vihainen, vaikkei sillä hetkellä todellisuudessa vihainen olekaan. Tällainen leikki voi auttaa lasta tilanteissa, kun aggressio on todellista.
Aikuisen merkityksellinen tehtävä on toimia kanssaleikkijänä, auttaa lasta hahmottamaan ja jäsentämään mikä on sisäinen kokemus, mikä on ulkoista todellisuutta. Leikkeihin mahtuu kaikki se, mikä mahtuu ihmiselämään; on vaaratilanteita, selviytymistä, onnistumisia, kilpailua, rakkautta, pelkoa ja toivoa.
SAGA- malli käytännössä
SAGA- hankkeessa on kehitetty uutta työkalua lukuhetkiin, joiden avulla vahvistetaan lasten sosioemotionaalista ymmärrystä ja kielellistä kehitystä. Samalla vahvistetaan lukuhetkien kautta myös henkilökunnan mieleen viittavaa vuorovaikutusta lasten kanssa sekä vahvistetaan tunne- ja kielitietoista pedagogiikkaa.
SAGA- mallia on harjoitettu siihen erillisen koulutuksen saaneiden varhaiskasvatuksen henkilöstön johdolla päiväkotien pienryhmissä, tyypillisesti 15-20 minuuttia kerrallaan. Tarinan aikana ja sen jälkeen keskusteltiin ja tutkittiin lasten kanssa mahdollisia tunteita ja ajatuksia, joita tarinoiden hahmot mahdollisesti tunsivat. Apuna on myös tarinoihin liitetyt dialogikortit. Olennaista keskusteluissa oli muun muassa sanojen merkitysten äärelle pysähtyminen ja vuorovaikutus itsessään koettiin tärkeänä päämääränä.
SAGA- hanke liittyy leikkiin vahvasti tarinoiden dialogisen jakamisen merkityksen kautta, jossa voidaan turvallisessa tilanteessa pohtia, mitä tarinoiden hahmoille tapahtuu. Mitä he tekevät, mitä he tuntevat tai mahtavat ajatella? Satujen kautta päästään käsiksi toisen mielen todellisuuteen. Tarinat harjoittavat myös empatiaa, sillä tarinoiden avulla pystytään tavoittamaan, miltä toiselta voi tuntua. Mielikuvitus avaa yhteyttä toisen mielen todellisuuteen sekä auttaa kestämään epävarmuutta, epätietoisuutta ja odottamista.
Tutkittaessa SAGA- mallin vaikuttavuutta huomattiin, että lasten prososiaalisuus lisääntyi, ahdistus, masennut sekä häiriökäyttäytyminen väheni lapsiryhmissä jo kymmenen viikon intervention aikana. Mallin huomattiin vaikuttavan myös lapsiryhmän leikkeihin. Ryhmissä leikittiin SAGA- hetkiä ja toisaalta lapset ryhtyivät leikkimään erilaisia SAGA- hetkillä käsiteltyjen kertomusten sisältöjä. Leikit rikastuivat ja erityisesti roolileikit lisääntyivät SAGA-mallin myötä.
Henkilöstön kokemus hankkeesta on ollut positiivinen; muun muassa sanojen merkityksestä keskusteleminen on osoittautunut tärkeäksi, hiljaiset lapset on saatu myös osallisiksi keskusteluihin sekä suhde lapsiin on syventynyt.
SAGA- mallia on kehitetty edelleen ja sitä on sovellettu Pikku-SAGA taaperoille sekä monikielisille ryhmille. Parhaillaan kokeillaan myös mallin soveltuvuutta alakoulun ensimmäisillä luokilla.
Tarinat tuovat yhteen
Mirjam vinkkasi puheenvuoronsa päätteeksi pian käynnistyvästä Opetushallituksen rahoittamasta Tarinat tuovat yhteen -koulutushankkeesta, jossa syvennytään juurikin lasten sosioemotionaalisten taitojen kehittämiseen jaetun tarinankerronnan avulla. Lisää tietoa koulutushankkeesta: hyplus.helsinki.fi/koulutus/tarinat-tuovat-yhteen.
Lopussa esitimme puhujille pohdittavaksi: millaisiin asioihin aikuisten tulisi kiinnittää huomiota, jotta leikki aidosti tukisi lasten kehitystä?
Kalland viittaa Tuula Tammisen käyttämään ajatukseen vapaasti virtaavasta ajasta, jossa lapset saavat ideoida, jossa aikuinen on vahvasti mukana. Ollaan siis yhdessä. Kalland myös muistuttaa, että hyvä leikki voi myös syntyä tylsyyden kokemuksesta, jota helposti nykymaailmassa paetaan. Lapsen luovuuteen kannattaa luottaa!
Martikainen pohtii lapsen yksilöllisyyden huomioimista leikissä. Olisi hyvä pohtia, millaista tukea lapsi tarvitsee leikkiin ja kuinka aikuinen voisi tukea kyseistä lasta eteenpäin leikin polulla?
Nyman kiteyttää kuulemansa upeaksi ajatukseksi: kykyä nähdä suuria pienissä asioissa ja arvostaa niitä aidosti!
Wiman kiteyttää webinaarin viimeisen puheenvuoron mielikuvituksen voimaan ja siihen, kuinka mielikuvitus liittyy oikeastaan kaikkeen, mielenterveyteen ja hyvinvointiin.
Jatketaan leikin äärellä seuraavan kerran 16.1.2025! Tuolloin aiheena on, miten inkluusio toteutuu leikissä ja miten inklusiivisen pedagogiikan avulla voidaan vastata lasten yksilöllisiin tarpeisiin ryhmämuotoisessa varhaiskasvatuksessa? Tätä kanssamme tutkivat ja pohdiskelevat KT Outi Arvola ja kouluttaja, työnohjaaja, VEO Kirsi Järvinen!
Lue lisää seminaarisarjastamme: www.reunamoedu.fi/leikkielakoon.
