Sukelsimme seminaaripäivässä 30.10.2024 lukemisen ja tarinallisuuden maailmaan ja saimme kuulla antoisat ja toisiaan rikastavat puheenvuorot. Kiitos niin puhujille kuin kaikille osallistujille! Tältä sivulta löydät tiiviin koosteen seminaaripäivän puheenvuoroista.
Jyrki Reunamo – Lukuhetket lasten kokemana
Puheenvuoron taustalla Kehittävä Palaute -tutkimusmenetelmällä satunnaisesti kerätty aineisto vuosilta 2017-2024, sisältäen 3 069 837 yksittäistä havaintoa 3859 satunnaisesta päiväkodista. Aineisto saattaa sisältää samoja satunnaisia lapsia ja päiväkoteja. Aineisto kattaa kaiken toiminnan klo. 8-16 väliltä.
Lukemishetkiä (lapsi lukee itse tai aikuinen lukee lapsille/lapselle) on havainnoitu keskimäärin 4,7% lapsen toiminnasta. Voisko määrä olla suurempikin? Lukemista tapahtuu runsaasti lepohetkillä, ohjatussa toiminnassa mutta vähemmän muussa toiminnassa. Ulkona ei lueta juuri lainkaan. Lukemisen määrä on kevyesti noussut ja ollut huipussaan koronavuosina 2020-2021 lähtien jälleen pieneen laskuun sen jälkeen. Lukemistilanteet näyttävät lisääntyvän lasten iän karttuessa. Lapsen kulttuurinen tausta vaikuttaa lukemishetkien määrään: lukemistilanteita tapahtuu harvemmin sellaisten lasten kanssa joilla on monikulttuurista perhetaustaa, vaikka juuri lapset, jotka tarvitsisivat kielen kehityksessä ja mahdollisesti suomen kielen oppimisessa tukea, hyötyisivät lukuhetkistä erityisesti aikuisen tukemana.
Lukuhetket aikuisen kanssa – millaisia ne ovat laadultaan ja miten niitä voisi rikastaa?
- Hetket, joissa aikuinen lukee lapsille voisivat olla oppimisen näkökulmasta kirkkaampiakin – oppiminen jää nyt keskimäärin matalammalle. Ovatko ohjatut lukuhetket hieman kädenlämpöisiä, seminaarilinjoilla pohdittiin.
- Lukemishetket tapahtuvat hyvin tyypillisesti paikallaan, vaikka oppiminen ja tilanteeseen sitoutuminen kasvaisi liikkumisen ja toiminnallisuuden myötä.
- Positiivisia emootioita voisi lukemistilanteissa olla enemmänkin, sillä niin ikään positiivisesti virittyvä tilanne vahvistaa oppimisprosesseja.
- Lukemistilanteissa lapset tyypilisimmin mukautuvat tilanteeseen, kuten vastaavat aikuisen kysymyksiin tai kuuntelevat avoimin mielin tarinaa. Mukautuminen ei ole huono asia, mutta jälleen oppimisprosessin näkökulmasta lapsen mahdollisuus osallistua, kertoa omia ideoita ja ajatuksiaan ja saada niille vastakaikua, syventäisi oppimista tilanteessa.
Miten sitten elävöittää ja syventää lukemishetkiä? Aikuisen ohjaamilla lukuhetkillä draaman hyödyntäminen, tarinoiden rikastaminen, liike ja toiminnallisuus, naurun remahdukset sekä yhteinen ihmettely ja hämmästely syventävät kokemusta lapsen näkökulmasta. Aikuisen rohkea heittäytyminen ja lasten ajatusten ja ideoiden äärelle pysähtyminen kannattaa! Lapsille mielekkäitä ja heidän itse valitsemiaan kirjoja kannattaa vaalia ja miksikäs ei voisi tehdä itsekin kirjoja, mikäpä sen parempi tapa innostaa lukemisen äärelle!
Lasten omaehtoiset lukuhetket ja tilanteet ovat oppimisen ja tilanteeseen sitoutumisen näkökulmasta varsin positiivisia, mutta: itsekseen kirjaan tarttuvat lapset ovat tyypillisesti juuri heitä, joilla kielelliset taidot ovat hyvällä tasolla. Lapset, joilla on kulttuurisesti monaisempaa taustaa, tarttuvat kirjoihin vapaan leikin hetkillä harvemmin.
Jessica Maaninka-Ek – Lukemisvalmiudet ja niiden tukeminen
Porvoon esiopetuksessa työskentelevä Varhaiskasvatuksen opettaja, luokanopettaja ja erityisopettaja Jessica avaa aihetta omien tutkielmiensa ja työnsä näkökulmasta.
Lukeminen on aivojen näkökulmasta vaativa tehtävä, sillä lukemistapahtumaan osallistuu moni eri alue aivoista. Näin ollen, lukivaikeudet ovat hyvin yksilöllisiä ja ne saattavat tulla ilmi vasta myöhemmin lapsen kasvaessa. Luki-valmiudet ovat lukemista ja kirjoittamista edeltäviä taitoja, eli joukko kielellis-kognitiivisia taitoja, jotka muodostavat pohjan yöhemmälle luki-kehitykselle (Puolakanaho, 2012, Heikkilä ym. 2018, Heikkilä ym. 2019, Heinola ym. 2010).
Lukemisen taitojen kehittyminen tapahtuu vaiheittain – aluksi oleellisia ovat erilaiset perustaidot kuten tietoisuus äänteistä. Kohti teknistä lukutaitoa (dekoodausta) siirryttäessä oleellista on tunnistaa luettavien sanojen kirjaimet sekä niitä vastaavat äänteet, jonka myötä vähitellen tunnistettaviksi tulevat tavut ja sanat, jotka mahdollistavat sujuvamman lukemisen. (Latvala ym. 2012, Lerkkanen 2017)
Miten luki-valmiuksia sitten voi tukea erityisesti varhaiskasvatuksen kontekstissa?
- Fonologiset taidot, eli puheen äänteisiin liittyvät käsittelyn taidot
Fonologisia prosesseja ilmentävät mm. fonologinen dekoodaus eli kyky lukea tuntemattomia sanoja kirjain-äänne-kerrallaan, folologinen muisti eli kyky toistaa kuulemiaan lauseita ja ennalta tuntemattomiakin sanoja sekä fonologinen tietoisuus eli kyky jakaa puheen äänivirtaa eri kokoisiksi yksiköiksi kuten äänteiksi, tavuiksi ja sanoiksi.
Riimittely, alkuäänteiden tunnistaminen, sanojen muodostaminen tavuista ja sanojen tai tavujen kääntäminen nurin kurin ovat hyviä kainoja fonologidten taitojen tukemiseksi. Niitä voi toteuttaa siirtymätilanteissa taikka ”pastillitehtävinä” jolloin pastillia lapselle antaessa voi keksiä jokaiselle lapselle hänen taitotasolleen sopivan tehtävän.
- Kirjaintuntemus eli kyky tunnistaa kirjaimia ja nimetä niitä
Kirjaintuntemus heijastelee lapsen kokemuksia ja kiinnostusta kirjoitettuun kieleen. Kirjainten nimeämisessä on kyse prosessista, jossa visuaalinen informaatio muunnetaan kielelliseen muotoon. Kirjainmerkkien tunnistaminen osoittaa lapsen ymmärtävän puhutun kielen äänteiden ja kirjoitetun kielen välisen yhteyden. Kirjaintenkin opettelussa toiminnallisuus ja liike kannattaa upottaa mukaan toimintaan, esimerkiksi vie kirjain ”alussa” ,”lopussa” tai ”keskellä” ämpäriin sen mukaan missä kohtaa sanassa kirjain sijaitsee.
- Nimeämisen taidot voivat viitata nimeämisen nopeuteen ja/tai tarkkuuteen
Nopean sarjallisen nimeämisen tehtävissä kyse visuaalisesti ja sarjallisesti esitettyjen ärsykkeiden nopeasta tunnistamisesta ja mieleen palauttamisesta. Testien sijaan arjessa voi kiinnittää huomiota ja tukea kertovaa puhetta, ylä- ja alakäsitteiden käyttöä ja niiden ymmärrystä. Avainasemassa on käyttää aikuisena monipuolista kieltä ja tietoisesti laajentaa lasten sanavarastoa.
- Kielellinen muisti
Erityisesti työmuistilla on vahva rooli puhutun ja kirjoitetun kielen ymmärtämisessä. Alkuvaiheessa toiminta vaikuttaa luettavien sanojen tunnistukseen ja myöhemmin luetun ymmärtämiseen. Vasu (2022) nostaa esille, että lasten kielellinen ilmaisu monipuolistuu kun heidän kielellinen muistinsa ja sanavarastonsa laajenee. Henkilöstön tehtävä on tietoisesti tukea näiden kehitystä.
Musiikki ja laulaminen ovat oivia keinoja tukemiseen ja niiden avulla voi muovata alle kouluikäisen lapsen äännekarttaa. Laulaminen helpottaa suomen kielen tavujen havaitsemista, oppimista ja muistamista sekä korostaa äänteiden kestoeroja houkuttavalla tavalla. Kuvatuki mahdollistaa laulujen kielen tukemisen ja siihen palaamisen myös laulujen jälkeen. Kielinupun lauluille iso suositus!
Mirjam Kalland – Jaettu tarinankerronta lapsen kielellisen, sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen tukemisen keinona
Mirjam avasi puheenvuorossaan tutkimus- ja kehittämishanke SAGA:n tuloksia. SAGA-menetelmän tarkoitus on lasten sosioemotionaalisen kehityksen tukeminen jaetun tarinakerronnan avulla. Lisäksi Mirjam kertoi tulevasta Tarinat tuovat yhteen! -koulutuksesta HY+ kanssa. Lisätietoa maksuttomasta koulutuksesta alla!
SAGA-menetelmässä tarinoiden avulla käyty vuoropuhelu lasten kanssa mentalisaation keinoin tukee lasten sosioemotionaalista kehitystä. Taustalla on tutkimushanke, jonka tavoitteena oli kehittää päiväkoteihin soveltuva menetelmä, joka istuu luontevasti lapsiryhmien arkeen. Viime vuosina on noussut alati vahvempi tarve tukea lasten sosioemotionaalista kehitystä, sillä esimerkiksi lähetteiden määrä lastenpsykiatrisiin tutkimuksiin on kasvanut 22% 2011-2015 (Huikko ym 2017) ja kentältä kantautuu viestejä siitä, että pandemia ja muut yhteiskunnalliset kriisit ovat lisänneet lasten oireilua.
SAGA:n teoreettinen tausta pohjautuu Mentalisaatioteoriaan – ”the art of reflecting on the mind behind a childs behaviour”(Kalland et al 2015). Tutkimuksissa on todettu että hoivaajan korkea mentalisaatiokyky on myönteisesti yhteydessä hoivan laatuun ja lapsen turvalliseen kiinnittymiseen. Matala mentalisaatiokyky on puolestaan yhteydessä lapsen heikompaan tunteiden säätelykykyyn ja erilaisiin käyttäytymishäiriöihin (Camoirano 2017; Nijssens ym. (2020).
Eräs tapa tutkia tunteita on aikuisen ja lapsen turvallisessa tilassa (safe space) tapahtuva vuoropuhelu: kyse ei ole ”sinusta” tai ”minusta”, vaan tarinoiden henkilöistä ja hahmoista (Martuzzi 2016).
Maksutonta koulutusta tarjolla varhaiskasvatuksen henkilöstölle
SAGA-menetelmään on mahdollista kouluttautua. Opetushallituksen rahoittama ”Tarinat tuovat yhteen – Jaettu tarinankerronta lapsen kielellisen, sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen tukemisen keinona” on koulutushanke, jonka avulla pyritään tukemaan lasten sosioemotionaalista kehitystä jaetun tarinankerronnan ja sen yhteydessä käytävien mentalisaatiota tukevien vuoropuheluiden avulla. Aikuinen voi lisätä lapsen kiinnostusta ja ymmärrystä omaan ja muiden sisäiseen todellisuuteen käymällä mentalisaatiota tukevia keskusteluja lapsen kanssa. Näin lapsi oppii paremmin ymmärtämään ja pukemaan sanoiksi omia ja muiden tunteita, ajatuksia ja aikomuksia.
Maksuttomassa koulutushankkeessa osallistujat perehtyvät kielellistä ja sosioemotionaalista kehitystä vahvistaviin tukimateriaaleihin (sadut ja tarinoiden dialogikortit sekä tunnekortit) ja eri keinoihin vahvistaa lapsen osallisuutta. Koulutukseen ilmoittautuminen ja lisätietoa: hyplus.helsinki.fi.
