ReunamoEdun syksyn seminaaripäivä 9.9.2026 kokosi linjoille parhaimmillaan 119 varhaiskasvatuksen ammattilaista ajankohtaisten teemojen äärelle. 🍂 Iltapäivän aikana tarkasteltiin kahta keskeistä näkökulmaa varhaiskasvatuksen arjessa: lapsen ei-toivottua toimintaa sekä lapsen vetäytymistä vertaisryhmästä.
Seminaari herätti runsaasti keskustelua tärkeistä aiheista. Osallistujien kommenteissa korostuivat erityisesti aikuisen läsnäolon, sensitiivisyyden ja vuorovaikutuksen merkitys sekä tarve kohdata jokainen lapsi arjen tilanteissa.
Ei-toivottu toiminta osana arkea
Liisa Arfmanin puheenvuoro suuntasi katseen lapseen kohdistuvasta tarkastelusta ympäristöön:
miten
arjen rakenteet, vuorovaikutus ja aikuisen toiminta kytkeytyvät tilanteisiin, joissa lapsen toiminta haastaa. Ei-toivottua toimintaa havaittiin eniten perushoidossa, ruokailussa, lepohetkillä ja ulkoilussa. Vähiten sitä esiintyi tuetussa leikissä, vaikka sen osuus lasten päivästä oli melko pieni. Tämä herättää tärkeän kysymyksen: voisiko tuetun leikin vahvistaminen tukea vuorovaikutusta ja ehkäistä haastavia tilanteita?
Vetäytyminen: yksin olemista vai yksin jäämistä?
Roosa Laaksosen esitys syvensi ymmärrystä lapsen vetäytymisestä.
Vetäytyminen voi olla luonnollinen osa lapsen toimintaa, mutta myös merkki tuen tarpeesta. Keskeinen kysymys kiteytyi: valitseeko lapsi olla yksin vai jääkö hän yksin? Vetäytyvään orientaatioon liittyi keskimäärin heikompi sitoutuminen, vähäisempi liikkuminen ja harvemmat myönteiset tunnekokemukset. Samalla muistutettiin, että yksinolo voi olla myös lapselle tärkeä ja palauttava kokemus.
Aikuisen läsnäolo kannattelee arkea
Molemmat puheenvuorot johdattivat saman teeman äärelle: aikuisen merkitykseen lapsen arjessa. Läsnäoleva ja sensitiivinen aikuinen havainnoi, kuuntelee sekä osallistuu, ja voi toimia siltana lasten välillä. Erityisesti tuettu leikki näyttäytyi keskeisenä työkaluna vuorovaikutuksen, osallisuuden ja vertaissuhteiden vahvistamisessa.
Seminaarin keskusteluissa kiteytyi ajatus, joka jäi monen mieleen: lapsen tärkein työ on leikki, mutta voisiko leikki olla myös aikuisen tärkein työväline?
Seminaaripäivä kutsui pysähtymään olennaisen äärelle:
Pidetään lapsi näkyvissä.
Myös silloin, kun hän ei pyydä huomiota.
Myös silloin, kun hän vetäytyy.
Myös silloin, kun toiminta haastaa.
Lämmin kiitos kaikille osallistujille merkityksellisestä iltapäivästä!
