Syksyn seminaaripäivän antia

Syksyn seminaaripäivän antia

Kulttuurinen moninaisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus -seminaaripäivä 22.9.2021

Lämmin kiitos runsaasti mielenkiintoa herättäneestä seminaaripäivästä kaikille! Saimme osallistujia ympäri Suomen ja aiheet herättivät ajatuksia ja keskustelua seminaaripäivän aikana ja sen jälkeen. Aiheet muodostivat itsessään hienoa dialogia kulttuurisen moninaisuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmista. Olemme koonneet koosteen seminaariesityksistä tälle sivulle.

Tervetuloa mukaan seuraavaan kaikille avoimeen seminaariin, joka järjestetään jälleen keväällä 2022. Tilaa uutiskirje, ja saat vinkkauksen ajankohdasta sähköpostiisi!

Seminaaripäivän ohjelmisto näytti tältä. Mielenkiintoisia puheenaiheita läpi päivän!


Tutkimusjohtaja Jyrki Reunamo – Lasten tuottama moninaisuus varhaiskasvatuksessa.

Puheenvuoro perustuu neljälle erilaiselle suhtautumistavalle: avoin, suljettu, mukautuva ja vaikuttava suhtautuminen. Miten nämä erilaiset suhtautumistavat tuottavat moninaisuutta varhaiskasvatuksessa?

Lasten erilaiset suhteutumistavat kiusaamistilanteisiin
Avoin suhtautumistapa kiusaamiseen tarkoittaa sitä, että lapsi pyrkii ratkaisemaan asiaa ja on avoin tilanteessa. Suljettu suhtautumistapa kiusaamiseen taas tarkoittaa tässä, että lapsi soveltaa omaa näkökulmaansa ja ei pyri yhdessä etsimään ratkaisua. Avoin, ratkaisukeskeinen suhtautumistapa kiusaamiseen kasvoi iän myötä suuresti. Mukautuva suhtautumistapa tarkoittaa tässä sitä, että lapsi ei ilmaise vaikuttavansa kiusaajaan. Vaikuttavassa suhtautumistavassa lapsi kuvaa muutosta ja pyrkii muuttamaan tilannetta. Jälleen suhtautumistavat eli strategiat muuttuvat iän myötä. Kiusaamistilanteissa lapset kokevat, että heidän vaikuttamismahdollisuutensa itseasiassa kasvavat.

Osallistuva strategia, eli avoin ja vaikuttava suhtautumistapa, jossa lapsi avoimesti pyrkii vuorovaikutuksen avulla muuttamaan tilannetta. Tällainen lähestymistapa on erityisesti isommilla yleinen strategia kiusaamistilanteissa. Ehkäpä tämä on syy, miksi kiusaaminen on sitkeässä.

Mukautuvassa strategiassa lapsi taas ei pyri muuttamaan kiusaamistilannetta. Muihin strategioihin verrattuna mukautuva strategia vähenee iän myötä. Usein mukautuva strategia on positiivinen asia, mutta kiusaamisessa tämä näyttäytyy huonona asiana. Kiusaamiseen ei kannata mukautua.

Vetäytyvässä strategiassa lapsi pyrkii eroon kiusaamistilanteesta ja vetäytyy. Vetäytyminen liittyy kiusaamistilanteissa epätietoisuuteen. Vetäytyvien lasten oppiminen jää puuttumaan kokonaan. Pienimmillä lapsilla tämä suhtautumistapa on yleinen, mutta vähenee merkittävästi iän kasvaessa. Esiopetuksessa tätäkin strategiaa ilmenee ja aikuisen tuleekin olla heidän osaltaan erityisen tarkka. Dominoivaa strategiaa kiusaamistilanteisiin, jossa pyritään jyräämään ja tuomaan oma toimintatapa esille, on eniten pienimmillä lapsilla ja vähenee iän myötä.

Lasten erilainen tapa nähdä kiusaamistilanteet vaikuttaa myös lasten muuhun toimintaan.  Erilainen tapa nähdä, tuottaa erilaista toimintaa. Mukautuvaa, eli ei kiusaamistilanteissa suotuisaa, strategiaa toteuttavilla lapsilla kontaktit muihin lapsiin sekä mielekäs tekeminen puuttuvat tavallista useammin. Näin suhtautuvat lapset leikkivät tavallista enemmän esineleikkejä ja vähän roolileikkejä. Roolileikki on yksi parhaita tapoja rakentaa yhdessä kehiteltyjä leikkimaailmoja ja oppia vuorovaikutustaitoja. Osallistuvaa strategiaa kuvaavat lapset taas leikkivät eniten roolileikkejä. Siispä lapset ne lapset, jotka eniten tarvitsisivat työkaluja, mukautuvat kiusaamiseen, jäävät kontaktien ulkopuolelle. Osallistuvat lapset taas ovat harjaantuneempia ja pääsevät yhteiseen roolileikkiin, joka entisestään tukee vuorovaikutustaitoja.

Miten erilaiset suhteutumistavat näyttäytyvät lasten ja aikuisten elämässä? – Laajennetaan näkökulmaa
Eri ihmiset (niin lapset kuin aikuiset) suhtautuvat elämän eteen tuoviin tilanteisiin eri tavalla. Erilaiset suhtautumistavat tuottavat erilaista toimintaa. Elämä, kuten varhaiskasvatuskin, on täynnä valintatilanteita.

Eri lapsilla on eri tilanteisiin erilainen suhtautumistapa, strategia, joka tuottaa erilaista varhaiskasvatusta ja erilaista todellisuutta. Suhtautumistavat ja strategiat vaipuvat ihmisillä pikkuhiljaa tiedostamattomiksi toimintatavoiksi ja tulevat osaksi identiteettiä. Suhtautumistapojen siemen on varhaislapsuudessa, jotka kulkevat mukana aikuisuuteen asti ja ovat melko pysyviä. Aikuisuudessa niitä voi olla vaikea huomata ja tunnistaa.

Alussa esitellyt lasten erilaiset suhtautumistavat kiusaamistilanteisiin ovat yhteydessä myös lasten yleisiin suhtautumistapoihin. Jos lapsi kiusaamistilanteessa suhtautuu mukautuvasti, suhtautuu hän hyvin todennäköisesti muihinkin asioihin yleisesti samalla tavalla. Suhtautumistavoissa rikkaus ja moninaisuus on tärkeää. Tarvitsemme kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin, erilaisia suhtautumistapoja kaikessa toiminnassamme oppiaksemme. Lapset, joilla esiintyy harvaa tai vain yhtä suhtautumistapaa, näyttäytyi se monella osa-alueella huona asiana.

Lähde lasten suhtautumistapoja ja kiusaamista käsittelevään artikkeliin: Reunamo, J., Ko, J., Cheng, D., Lee, H-C., Wang, L-C. & Salminen, E. (2016). Openness and agency as strategies on addressing bullying. In O. Saracho (Ed.) Contemporary research on bullying in early childhood education. IAP Publishing: USA.


Dos. Saila Poulter – Lapsen katsomuksellisen identiteetin tukeminen lapsen oikeuksien ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta

Kuva: Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa.

Tuore tutkimus (Paavola, H. & Pesonen, J. 2021) kertoo, että moninaisuuden monet muodot tunnistetaan, mutta moninaisuus -diskurssit tuottavat usein jakoja ja dikotomiaa, me ja he – ajattelua. Miten tulla tietoiseksi moninaisuuden käsittelyyn liittyvästä toiseuttamisesta? Castillo, Ylitapio-Mäntylä, Mikkonen & Kuorilehto (2021) tutkimus toteaa, että Vasun tulkinta on kirjavaa. Paikalliset vasut antavat viitteitä, että lapset saattavat joutua valtakunnallisesti eriarvoiseen asemaan katsomuskasvatuksen suhteen.

Onkin aiheellista pohtia, tuottaako eri asiakirjojen asettamien laillisuusperiaatteiden toteuttaminen meille haasteita? Tunnemme kyllä kaikki laillisuusperiaatteet, mutta toteutuvatko ne varhaiskasvatuksessa aidosti katsomuskasvatuksen suhteen? Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat mielenkiintoisia käsitteitä; mitä ne tarkoittavat katsomuksiin liittyen? Laajempi merkitys oikeudenmukaisuuden käsitteen kautta olisi mahdollistaa kaikkien katsomusten, niin uskonnollisten kuin uskonnottomien näkyminen varhaiskasvatuksen arjessa. osallisuuden tukeminen myös katsomuksiin liittyen.

Katsomuskasvatuksen tehtävä lapsen identiteetin tukemisessa: Millainen ihmiskäsityksemme on? Näemmekö katsomukset ja hengellisyyden osana ihmistä? Positiivisessa psykologiassa hengellisyys onkin yksi luonteen vahvuus. On erittäin tärkeää pohtia, mitä tarkoittaa lapsen hyvinvoinnin kannalta se, jos jokin puoli hänen ihmisyydessään kielletään?

Katsomusidentiteetin tukemisen haasteita
Miten voisimme tukea perheen tahdon mukaista katsomusta ottaen huomioon lapsen oman ja ainutlaatuisen muokkautumassa olevan identiteetin? Yleissivistävä kasvatus antaa myös siemeniä oman kriittisen ajattelun tukemiseen ja avaa ikkunoita. Lapsen kehitys on monen tekijän summa. On helppo sivuuttaa jokin asia, joka ei ole ”päivän polttama”. Katsomuskasvatuksessa on kyse paljon muustakin, kuin tiedon antamisesta. Siinä on kyse nähdyksi ja kuulluksi tulemisessa. Pohdittavaksi jääkin katsomusten ja identiteettien erot ja toiseuttaminen. Erot nimittäin yleensä tuotetaan ja tehdään, ne ovat kulttuurisesti tuotettuja.

Moni lapsi tulee perheestä, jossa katsomukselle ja uskonnoille ei ole kieltä tai käsitteitä. Kokemuksellisuus on tärkeää myös katsomuskasvatuksessa. Katsomuskasvatus olisikin tuotava takaisin lapsen arjen kokemusten äärelle. Kokemus on oppimisen perustana: ero tehtävä uskonnon harjoittamisen välille. Pedagogisena tavoitteena onkin kokemuksellinen uskonnon tutkiminen.

Viimeisenä ajatuksena jätetään pohdittavaksi se, että ei ole olemassa katsomusten tai uskontojen kannalta tyhjää tilaa. Jos valitsemme olla puhumatta uskonnoista yhtään mitään, valitsemme sekulaariset, uskonnottomat arvot. Tämä ei kuitenkaan ole vasun mukaista ja yhteistä keskustelua aiheen piirissä tarvitaan kasvatushenkilöstön kesken.

Esityksen taustalla Helsingin yliopiston opettajakoulutuksen kehittämishanke monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa. Hankkeen päätösseminaari järjestetään 8.12.2021. Voit lukea hankkeesta lisää täällä.


Roosa Laaksonen – Syrjässä: vertaisryhmästään vetäytyvät lapset varhaiskasvatuksessa

Seminaaripäivässä Roosa Laaksonen esitteli uunituoreen Kehittävä Palaute-aineistosta tehdyn pro gradu-tutkielmansa antia. Koska kyseessä on artikkelimuotoinen gradu, emme vielä voi julkaista tutkimuksen tuloksia ennen artikkelin julkaisua. Jää kuitenkin seuraamaan nettisivujamme, julkaisemme artikkelin luettavaksi, kun sen aika koittaa!


KT Outi Arvola – Varhaiskasvatusikäisten eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallisuus ja oppiminen mahdollistuvat leikissä.

Väitöskirjatyön aineistona oli Orientaatio projektin, nykyisen Kehittävän Palautteen aineistoa vuodelta 2015 lähtien. Keskiössä olivat erityisesti osallisuuden ja oppimisen käsitteet.

Kentältä nousee toiveita päästä eri kieli- ja kulttuuristen lasten ja perheiden kanssa aitoon osallisuuteen ja kohtaamiseen, vaikka arjen sujuvuuden varmistamiseen eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja perheiden kanssa menee aluksi oma aikansa. Varhaiskasvatuksen päivittäisissä kohtaamisissa tärkeää päivittää omat ”kielelliset, kulttuuriset ja katsomukselliset linssit”.

Tavoitteena väitöskirjatyössä kuvata eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten arjen näyttäytymistä. Vuorovaikutustilanteisiin ja varhaiskasvatuksen toimintoihin kiinnittyminen näyttäytyi lasten taitojen osalta haasteellisempana. Leikeissä eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla ilmenee vähemmän osallisuutta sekä enemmän vetäytymistä ja ei-toivottua käytöstä. Sääntöleikit korostuivat, kun roolileikkejä leikitään vähemmän.  Osallisuutta tukevia tekijöitä olivat mm. sitoutuminen toimintaan, positiiviset emootiot, vertaissuhteet (kaverit), fyysinen aktiivisuus ja roolileikki. Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö, leikki- luku- ja projektitilanteet sekä hyvä pedagoginen johtaminen nousivat osallistavan oppimisympäristön piirteiksi. Leikki, liikunnallisuus ja lukuhetket onkin hyvä koonti siitä, kuinka tukea eri kieli- ja kulttuuritaustaisia lapsia ja heidän osallisuuttaan.

Mitä asioita meidän tulisi arjessa tehdä ja mahdollistaa tukeaksemme lasten yhdenvertaista asemaa ja kiinnittymistä? Meidän tulisi kiinnittää erityistä huomiota sanoittamiseen ja ohjaamiseen: varmistaa lasten ymmärrys jatkuvalla ohjaamisella ja omalla toiminnallamme aikuisina tukea tilanteisiin kiinnittymistä. Vahva kuvatuki, sadut, laulut, draamahetket: yhteiset leikkimaailmat, joiden jakaminen ja kokeminen yhdessä!

Arvolan väitöskirja (kuvassa) on luettavissa täällä.


Tutkijatohtori Silja Martikainen – Työkaluja ja tukea varhaiskasvatukseen yhteistyössä tutkijoiden kanssa

CREDU-hanke on kahden yliopiston ja laajan yrityskonsortion yhteistyöhanke. Nuorimmat tutkimusten osallistujat tulevat päiväkodeista. Heitä tutkimalla selvitetään vuorovaikutuksen ja tunnetaitojen oppimista.  Tutkimuksessa keskitytään mm. empatiaan ja erityisesti mentalisointiin. Empatia määritellään neurotutkimuksessa kokoelmaksi erilaisia kykyjä.

Mitä tiedämme mentalisoinnin tukemisesta tukimusten perusteella?
Lasten ja vanhemman välistä vuorovaikutusta on tutkittu paljon ja keskustelut tukevat empatiakyvyn kehittymistä. Tutkimusten mukaan leikki parantaa lasten tunteiden säätelyä ja positiivista vuorovaikutusta lasten välillä. Tunnepitoiset tarinat vahvistavat tunteiden tunnistamista ja mentalisointia. Tutkimus alkoi helmikuussa 2021 alkumittauksella. Koska keskusteluun perustuvat interventiot ovat tutkimuksessa keskiössä, tutkimuspäiväkodeissa hyödynnettiin professori Mirjam Kallandin kehittämää jaetun tarinankerronnan metodia SAGAa. Siinä yhdessä lapsen kanssa keskustellen häntä johdatellaan miettimään tunteita ja vuorovaikutusta. Toisena tutkimuksen opetusmetodina hyödynnettiin Pikkuli-nimisen animaatiohahmon ympärille rakennettua toimintaa. Pikkuli-lintu kommunikoi ilmeillä, eleillä ja äännellen – mutta ilman puhetta tai kertojaa.

JKMM-arkkitehdit ovat kiinnostuneita siitä, mikä on päiväkotiympäristöjen rooli kehityksen tukemisessa. Tässä esityksessä syvennytään melun vaikutuksista lasten kehitykseen. Aihe on vähemmän tutkittu, vaikka melun on todettu vaikuttavan negatiivisesti. JKMM arkkitehtien ja CREDU:n yhteistyön tutkimusmenetelminä vierailut päiväkodeissa, kyselytutkimus henkilöskunnalle aistiympäristökyselyn muodossa sekä melu- ja kaikututkimukset 7 ryhmässä. Kyselyssä selvitetty henkilökunnan kokemuksia mm. meluun liittyvistä oireita, mitkä asiat koetaan meluksi sekä sitä, miten melun syntyyn voisi vaikuttaa. Henkilöstöltä kyselyn perusteella esille noussut kokemus oli, että lapsiryhmän koko vaikuttaa melun syntyyn ja  vaikuttaminen olisi tärkein melua vähentävä tekijä varhaiskasvatuksessa.

Mukana on ollut 15 ryhmää ja reilu 50 lasta. Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta ryhmästä: Pikkuli-intervention ryhmä, SAGA-intervention ryhmä sekä yksi vertailuryhmä. Alku- ja loppumittauksen välillä toteutettiin 10 viikon jakson ajan Pikkuli- ja SAGA-menetelmiä omissa tutkimusryhmissään. Vertailuryhmässä toteutettiin tavallisia lukutuokioita päiväkodissa. Menetelmien käyttöjakson jälkeen toteutettiin loppumittaus.

Yhtenä keskeisenä tutkimusmetodina on ollut ReunamoEdun Kehittävän Palautteen -menetelmäkokonaisuus, joka sisältää lapsiryhmien systemaattista havainnointia sekä kyselytutkimuksia. Tavoitteena vertailla alku- ja loppumittauksen välisiä tuloksia interventioiden vaikuttavuuden tutkimiseksi ja julkaista tulokset, jotta niitä päästään esittämään.


Leena Lahtinen: Yhteenveto seminaaripäivästä – Moninaisuus löytyy ryhmästä ja avarakatseisuus rakentuu vertaisryhmässä!

Jyrki Reunamo nosti tärkeän näkökulman esille ensimmäisessä puheenvuorossaan – Lasten tuottama moninaisuus varhaiskasvatuksessa. Ajatuksia herättelevässä esityksessä keskityttiin neljän erilaisen suhtautumistavan tematiikkaan: avoin, suljettu, mukautuva ja vaikuttava suhtautuminen.

Lasten ja aikuisten erilaiset suhteutumistavat näkyvät varhaiskasvatustoiminnassa, tuottaen moninaisuutta vuorovaikutustilanteisiin. Onkin ensiarvoisen tärkeää pysähtyä tarkastelemaan mihin tulisi kiinnittää huomiota toimintakulttuuria ylläpidettäessä, jotta tukemme lasten kiinnittymistä vertaisryhmään yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta.

 Suhtautumistapojen siemenet kylvetään varhaislapsuudessa ja varhaiskasvatuksessa tämä kehitys jatkuu sekä monipuolistuu. On selvää, että tarvitsemme erilaisia suhtautumistapoja kaikessa toiminnassamme oppiaksemme uutta, ja samalla pääsemme avartamaan omia näkökulmia. Kuten Reunamo toteaa, lasten vertaissuhteissa on voimaa ja aarrearkullinen mahdollisuuksia. Lasten moninaisuus näkyy ja kuuluu, jos sille annetaan tilaa.

Osallisuus on lapselle tärkeää tukien hyvinvointia monella osa-alueella. Esimerkiksi roolileikissä lapset rakentavat yhdessä kehiteltyjä leikkimaailmoja ja oppia vuorovaikutustaitoja. Aikuisella on tärkeä rooli varmistaessaan jokaiselle lapselle olosuhteet sellaiseksi, että hän pääsee osalliseksi yhteiseen leikkiin avoimessa ja osallistavassa roolissa. Ennen kaikkea varmistaa, ettei kukaan jää leikin ulkopuolelle tai vetäydy vertaissuhteista.

Onneksi varhaiskasvatuksen toimintaympäristö ja olosuhteet mahdollistavat erinomaiset puitteet tukea lasten vertaissuhteita moninaisessa yhteisössä. Ryhmätoiminta tukee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2018, 34–39) kirjoitetun osallisuuden ja yhteisöllisyyttä tukevan toiminnan toteuttamiselle asetettuja tavoitteita. Varhaiskasvatuslain kolmannen pykälän mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen.

  • Millainen toiminta tukee myönteisten vertaissuhteiden kehittymistä?
  • Miten tuemme jokaisen lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvointia ja kehitystä?
  • Tunnistanko omien tekojeni ja valintojemme vaikutukset lasten ja lapsiryhmän itsetunnon ja minäkuvan keittymisessä?

Itse saan olla kiitollinen, että elämäni varrella olen saanut kasvaa ja oppia ympäristöissä, jossa moninaisuus on ollut arkipäivää. Omien ajatusten peilaaminen muiden kulttuurien ja katsomusten keskellä on laajentanut omaa ymmärrystäni elämän merkityksestä. Jyrkiä kuunnellessani jäin pohtimaan omia toimintamallejani ja niiden syntymistä. Tai kuinka tietoinen ole tiedostomattomassani olevista toimintaa ohjaavista tekijöistä ja sen pohjailta syntyvien tekojen muodostumisesta.

Värikkäitä syysseikkailuja ja tutkimusmatkoja moninaisuuden äärellä

Leena