Suurta suosiota herättänyt Leikki eläköön! -seminaaripäivämme piti sisällään antoisat puheenvuorot Kehittävä Palaute -tutkimusjohtaja Jyrki Reunamolta sekä leikin asiantuntijoilta Annele Wimanilta sekä Hanne Nymanilta.
Tähän artikkeliin on koostettu seminaarin antia lyhyesti. Seminaari veti puoleensa runsaasti kuulijoita ja iloksemme seminaari saakin jatkoa! Pysy kuulolla: tilaamalla uutiskirjeen saat etukäteistietoa tulevista tilaisuuksista.
Kehittyvä leikki – Jyrki Reunamo
Surulliset uutiset Suomessa ja maailmalla herkistivät tilaisuuden alussa, mutta saimme lohdullisesti syventyä leikin ja erityisesti sen tuoman onnen, ilon ja riemun äärelle. Aikuisen läsnäolo leikin keinoin onkin erityisen tärkeää juuri nyt.
Reunamo esitteli puheenvuorossaan valtakunnallista Kehittävä Palaute -tutkimusaineistoa leikin eri muotojen – esine-, rooli-, sääntö- ja fyysisen leikin – näkökulmasta. Hän lähestyi aihetta kehittyvän leikin avulla.
Millaista on lasten kehittyvä leikki?
Reunamo kuvailee lasten kehittyvää leikkiä luovana, prosessinomaisena leikkinä, johon lapsi on korkeasti sitoutunut. Lapsen vahva sitoutuneisuus leikkiin kuvaa meneillään olevia oppimiselle suotuisia tilaisuuksia: lapsi keskittyy, leikki antaa lapselle tilaa luovuudelle, tarjoaa kenties haasteen. Kun vertaillaan leikin eri muotoja, nähdään tutkimusaineistossa leikin kehittyvissä prosesseissa eroja.
Roolileikeissä tavataan runsaimmin oppimiselle suotuisten korkean sitoutuneisuuden leikkimaailmojen muodostumista. Roolileikin kehittyminen edellyttääkin valtavan panostuksen lapselta: hän järjestää kokonaisen ympäristön, elävän rakenteen yhteisen leikin kehittymiselle. Sääntöleikki puolestaan pysyvine sääntöineen luo raamin, jonka puitteissa lapsi toimii – usein juuri henkisen kapasiteettinsa ylärajoilla, jatkuvasti muuttuvaan tilanteeseen itseensä sovittaen (kuten vauhdikkaaseen jalkapallo-otteluun). Kehittyvässä leikissä lapsi on voimakkaasti läsnä. Fyysisessä leikissä tämä näyttäytyy tilaisuuteen tarttumisella: koko kehon ponnistelua edellyttävällä tavalla. Esineleikki muista leikeistä poiketen ei ole kovinkaan sitoutunutta – ainakaan meillä täällä Suomessa. Reunamo esittelee mahdolliseksi taustaksi sen, että esineleikkien pedagoginen kehittäminen jää usein varjoon.
Kehittyvässä leikissä lapsi on voimakkaasti läsnä. Reunamo kuvailee lasten kehittyvää leikkiä luovana, prosessinomaisena leikkinä, johon lapsi on korkeasti sitoutunut.
Roolileikit mielikuvien maailmassa
Roolileikkien suosio on huipussaan erityisesti 4-5-vuotiailla. Roolileikkiin sitoutuminen on lapsilla vahvaa, kuten edellä todettiin. Roolileikeissä leikin kehittyminen kasvaa lapsen iän karttuessa: mielikuvien rikas maailma edellyttääkin lapselta moninaisia taitoja, joita kartuttaessaan lapsi pääsee rakentamaan yhä rikkaampia leikkejä. Reunamo muistuttaa, että vaikka roolileikkien asema on varhaiskasvatuksessa aina sitä suositumpaa, mitä isommista lapsista on kyse, myös päiväkodin pienimmät nauttivat ja hyötyvät kehittyvistä roolileikeistä ja ettei niiden merkitystä tule unohtaa myöskään pienten lasten ryhmien leikkipedagogiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Sääntöleikit ja vakiintuvat maailman lait
Pienetkin lapset leikkivät sääntöleikkejä, mutta roolileikin tavoin niiden määrä kohoaa ja kasvaa rajusti erityisesti esiopetuksessa. Sääntöleikin avulla lapsi oppii ennustamaan asioita: leikin kulku on monella tapaa ennalta määritetty sääntöjen avulla. Laulu-, loru- ja piiloleikit avaavat sääntöleikkien maailmaa jo päiväkodin pienimmille avartaen polkua yhä kehittyneemmille ja mutkikkaammillekin sääntöleikeille. Toistojen avulla sääntöleikit kehittyvät lapsille ensin aikuisen tukemana ja myöhemmin myös lasten keskinäisissä leikeissä.
Esineleikki – määrällisesti suosituin leikin muoto
Kehittävä Palaute -tutkimusaineisto osoittaa, että suomalaisessa varhaiskasvatuksessa esineleikkejä tavataan kaikista leikin muodoista eniten. Esineleikkien määrä vähenee iän myötä, mutta ne ovat suosittuja vielä esiopetuksessakin. Esineleikkiin sitoutuminen kasvaa iän myötä lasten leikkien kehittyessä.
Vaikka leikki yleensäottaen on hyvin positiivinen ilmiö, esineleikki on muihin leikkeihin verrattuna hyvin neutraalia tunnetta herättävä. Reunamon mukaan Suomessa esineleikkejä leikkivät kaikki lapset, mutta useammin sen parissa toimivilla lapsilla ei ole kovin hyviä leikkitaitoja. Esineleikissä tavataan eniten vetäytyvää sosiaalista orientaatiota, jossa lapsi vetäytyy yhteisestä toiminnasta leikkimään itsekseen. Lisäksi esineleikissä aikuisen neutraali toiminta korostuu.
Esineleikkiä tulisikin kehittää ja suunnitella yhdessä aikuisten ja lasten kanssa, jotta lapset pääsisivät myös esineleikkien parissa rikkaampien prosessien pariin. (Jyrki Reunamo)
Fyysinen leikki korostuu ulkotoiminnassa
Kaiken ikäiset lapset leikkivät fyysisiä leikkejä, joskin niiden määrä korostuu iän myötä. Ulkotoiminnassa fyysisten leikkien määrä korostuu. Lasten sitoutuminen fyysisissä leikeissä näyttäytyy hieman kasvavan iän myötä ja esiopetusikäisten liikuntaleikit ovat heille jo kulttuurinen kokemus. Ryömimimiset, painit ja yhdellä jalalla hyppimiset, juoksemiset ja muut fyysiset leikit mahdollistavat tuntemisen koko keholla ja leikeissä korostuukin ilo ja riemu. Observoiduista tunteista suurin osa fyysisessä leikissä ovat positiivisia.
Annele Wiman & Hanne Nyman – Totta vai tarua leikistä
Annele ja Hanne johdattelivat meidät leikin ja erityisesti aikuisen leikin tukemisen äärelle kenttätyökokemuksensa siivittämänä erilaisten väittämien kautta. Onko väittämä totta vai tarua ja miksi?
Leikkiä arvostetaan varhaiskasvatuksessa – osin totta, osin tarua
Arvot, asenteet, uskomukset ja ihmiskäsitys ovat syvällä käyttäytymisemme taustalla ohjaten toimintaamme arjessa, myös leikin näkökulmasta. Varhaiskasvatuksessa tiedämme leikin tärkeyden, mutta lapsen näkökulmasta leikki on jäänyt puheen tasolle. Onko leikki vain välitoimintaa aikuisen ohjaaman toiminnan lomassa? Vaikka kentällä tehdään paljon hyvää ja arvokasta, oppimisympäristöt ja arvomme sekä asenteemme vaatisivat vielä tarkastelua. Ajallisesti arjessa vapaata leikkiä on paljon. Nymanin mukaan voisikin pohtia ”Millaista leikkiä arvostetaan”? Leikin kehityksen ja tukemisen näkökulma vie meidät oikeiden asioiden äärelle. Leikin arvostus ja suunnittelu ei saa olla henkilökohtainen valinta, onhan sen jalansija vahva ohjaavissa asiakirjoissa. Mitä todellisuudessa arvostetaan, sitä myös tehdään.
Tutkimuksenkin mukaan kentällä tiedetään leikistä paljon, mutta leikin pedagoginen tukeminen jää usein käytännössä heikolle tasolle.
Leikkiä ei ole totuttu ajattelemaan pedagogiikasta käsin – totta
Nymanin mukaan leikkejä ei suunnitella kokonaisuutena tai koko toiminnan perustana. Jos leikki nähtäisiin pedagogiikasta käsin, tulisivat leikin muodot, tavoitteet ja Vasu luonnostaan ja suunnitelmallisesti leikin kautta osaksi toimintaa. Suunnittelemme usein muuta toimintaa tarkastikin, mutta suunnittelemmeko yhtä tarkasti leikkiä ja sen laatua, vaikka lapset leikkivätkin koko ajan? Wimanin mukaan olisi tärkeää rakentaa arkea ja toimintaa leikistä käsin. Esimerkki kokeilusta, jossa toimintakauden alussa keskityttiin ainoastaan leikkiin, oli yllättänyt positiivisesti henkilöstön: Lapsiin kuin tiimikavereihin sai tutustua rauhassa, löytyi rakennetta ja ideoita tulevan suunnitteluun ja samalla myös vasu toteutui.
Miten saataisiinkin sellainen tunnelma, että uskallettaisiin luottaa leikkiin? (Annele Wiman)
Tutkimuksen mukaan leikki on perinteisesti nähty lasten omaehtoiseksi toiminnaksi. Leikki vaatii jokaisen sitoutumisen. Usein aikuiset suunnittelevat ja organisoivat toimintaa lapsille ja ovat yllättyneitä, kun lapset eivät innostu. (Noirin: Early childhood). Lasten toiminta ja käytös tulisi olla palaute aikuiselle hänen toiminnastaan.
Varhaiskasvatuksessa ei ole aikaa leikkiä – valitettavasti totta
Wiman kuulee väitettä paljon, erityisesti leikin tukemiselle ei ole aikaa. Hän pohtiikin mille sitten on aikaa ja miksi ei tälle tärkeimmälle? Riittävä aika laadukkaalle leikille liittyy lapsen psyykkiseen hyvinvointiin ja aivojen kehittymiseen. Varhaiskasvatus on perustaitojen rakentamista, jossa leikki on merkittävässä roolissa. Nyman toteaa väitteen olevan valitettavasti totta.. Kun ajattelemme leikkiä aikuisen työtehtävänä eikä sille ole arjessa aikaa, on olennaista pohtia mitä on jäänyt ymmärtämättä, suunnittelematta ja jopa johtamatta. Leikki korreloi lapsen hyvinvointiin vahvasti. Mistä arki todellisuudessa täyttyy ja kuka siitä päättää?
Pulppuava leikki on lapsen elämän iloa. Sen sammuttaminen arjen rytmityksellä on viesti lapselle leikin väheksymisestä. (Hanne Nyman)
Tutkimustietokin herättelee, ettei aidolle mielikuvitusleikille löydy arjesta sijaa (Brotherus & Kangas 2018) ja sen asema varhaiskasvatuksessa heikkenee vähentäen mahdollisuuksia kognitiivisille prosesseille ja erilaisten taitojen harjoittelulle (Kangas ym. 2019).
Aikuinen häiritsee lasten leikkiä – totta ja tarua, riippuen aikuisen tavasta olla leikissä
Tutkimus ja kokemus kertoo lasten rakastavan leikkivää aikuista! Wimanin ja Nymanin kokemukset ovat, että aikuisena on aina ollut tervetullut lasten leikkiin ja aidosti läsnäolevan aikuisen leikin tukeminen lisää vahvasti lasten sitoutuneisuutta. Tyyli, jolla aikuinen liittyy leikkiin onkin avainasemassa. Ohjaavalla, käskevällä ja ”päällepäsmäröivällä” otteella leikkiin liittyvä aikuinen todellakin voi häiritä lapsen leikkiä. Leikkiä herkkyydellä havainnoiva, intensiivisesti ja sensitiivisesti mukana oleva, avoin ja lasten aloitteista ammentava leikkiä tukeva aikuinen ei häiritse leikkiä, vaan vahvistaa sen rikkautta lapselle.
Tutkimuksesta ammennettu keskeinen asia onkin niin ikään aikuisen myönteinen asenne ja leikillisyys. Kuilu tutkimuksen, merkitysten ja todellisen arjen välillä on vielä suuri.
Leikkivä aikuinen ei ole auktoriteetti – tarua!
Menevätkö käsitteet autoritäärinen (komentamiseen ja ohjeistamiseen perustuva) kasvatus ja auktoriteetti sekaisin? Ohjaako mutu-tuntuma tai sisäiset omasta kasvatuksestamme nousevat autoritääriset mallit toimintaamme? Lämpimän suhteen ja yhteyden rakentaminen lapseen on kaiken keskiössä Wimanin sekä Nymanin kokemuksen sekä tutkimuksenkin näkökulmasta. Aito yhteyden luominen lapseen tapahtuu leikissä, jonka myötä lapsi alkaa arvostaa aikuista. Sellainen lapsi, jonka kanssa on leikitty oppii suhtautumaan aikuiseen eri rooleissa. Lapsen kunnioituksen ansaitsemisen kautta myös auktoriteetti rakentuu. Kun ohjaamisessa on mukana leikillisyys aivan eri tavalla lapsi lähtee yhteistyöhön ja kuuntelee ohjeita.
Aito yhteyden luominen lapseen tapahtuu leikissä, jonka myötä lapsi alkaa arvostaa aikuista.
Lapset ovat tutkitusti vuorovaikutuksellisempia niitä aikuisia kohtaan, joita he kunnioittavat ja joihin he luottavat kanssaleikkijöinä. (Moyles; Just playing 1989)
Aikuinen voi oppia leikkitaitoja, jos leikki ei tunnu itselle luontevalta – totta!
Niin Wiman kuin Nymankin toteavat molemmat oppineensa leikin tukemisesta paljon – leikkimällä! Leikkiminen on opeteltava taito missä muutkin. Wiman toteaa, että simppelisti leikkien tukemisen voi aloittaa istumalla lattialle ja olemalla kiinnostunut lasten leikistä pienin askelein edeten. Aikuisen aivot kaipaavat jotakin konkreettista. Lasten leikkiin heittäytyminen ja sieltä ammentaminen lasten aloitteisiin reagoiden voi aikuiselle tuntua jopa pelottavalta ja hankalalta. Nyman nostaa esille Vasusta oppivan yhteisön periaatteen, jonka myötä olemmekin kaikki yhdessä lasten ja aikuisten kanssa opettelemassa leikkimistä. Arvostelijat löytyvät meidän aikuisten joukosta lasten sijaan. Arvostelusta kohti yhteistä tutkimista ja opettelua!
Lasten leikkitaidot ovat heikentyneet – miten kuulijat ajattelevat asiaa?
Leikkitaito pitää sisällään monia muita taitoja ja onkin tärkeää tarkastella mistä puhumme, kun puhumme leikkitaidoista. Tuetun leikin määrää kannattaa pohtia: jos saisimme rakennettua vahvempia yhteisiä leikkiprosesseja vapaan leikin sijaan, ovatko lasten leikkitaidot todella heikentyneet?
”Ottakaa hetkeksi jokin pieni leikki..”
Mikä on pieni leikki ja onko sellaista edes olemassa? Wiman toteaa, että kun puhumme laadukkaasta leikistä, vaatii laadukas leikki Reunamonkin puheenvuoron perusteella lapselta aikaa, keskittymistä ja ponnisteluja. Katkonainen, hetkinen ja siirtymien täyttämä arki ei mahdollista pitkäkestoista laadukasta leikkiä, mitä on tärkeä pitää mielen päällä arjessa.
Astut sisään päiväkotiin, jossa leikki on vahva osa toimintakulttuuria.
Mitä näet?
Kokosimme kuulijoiden ajatuksia leikistä seminaarin aikana värikkääksi sanapilveksi. Miltä näyttääkään, kun leikki on ottanut vahvan jalansijan toimintakulttuurin osana varhaiskasvatuksessa? Ehkäpä tältä!
”Loppupeleissä leikki on aina läsnä”, Reunamo muistuttaa lopuksi. Leikin havainnointi tarjoaa hedelmällisiä oivalluksia meille aikuisille, muistetaan tämä arjen tiimellyksessä.
Lämmin kiitos seminaariimme osallistumisesta! Jatkamme leikin äärellä tulevan vuoden herättelevien kohtaamisten muodossa. Pysykää siis kuulolla!
Aurinkoista kevättä leikin äärellä toivottelee,
ReunamoEdun tiimi Jyrki, Leena, Roosa, Martta & Mari
Annele & Hanne
